07 Onnekas 290815

”Kell' onni on, se onnen kätkeköön” on mielestäni surkeimpia sanontoja ikinä. Kissanviikset, olen niin allerginen tuollaiselle hyvän panttaukselle (ja kissoillekin), että ihan puistattaa. Se ei onnea vähennä, jos sitä jakaa. Annetaan onnen näkyä ja kuulua, puhaltakoon hyvä tuuli. Levitetään uloshengityksellä iloa ja rauhaa ympärillemmekin!

Onnen ja hyvän elämän vaatimukset luodaan usein ihan itse. ”Sitten kun olen laiha, sitten olen onnellinen. Sitten kun olen säästänyt rahaa, olen tyytyväinen. Sitten kun pääsen eläkkeelle alan elää hyvää elämää...” Sitten kun. Entä jos olisin onnellinen tästä, mitä minulla on nyt?

Ihmismieli taitaa olla sellainen, että se haluaa luoda tavotteita ja ehjiä kokonaisuuksia, saada jotakin päätökseen ja saavuttaa. Katse on niin tiukasti tulevassa, odotuksissa ja maalissa, ettei näe ympärilleen. Ei ikään kuin huomaa nauttia matkasta. Miten paljon hyvää jääkään huomaamatta!

Kyllä minä innolla täytin kalenteria syksyn osalta. Kirjasin risteilyä, koulutusta, parisuhdereissua... Voimavarani tiukoissa hetkissä on se tieto, että jossain vaiheessa on tulossa tosi kivoja juttuja. Mutta jotta en sokeutuisi päivittäiselle hyvälle ja puutuisi arjesta, kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa. Iltaisin mietin mennyttä päivää, kirjaan ylös vain kiitoksen aiheet. Toisinaan tekstiä tulee helposti, mutta on niitäkin päiviä, kun kiitoksen aiheita on vaikeampi löytää. Mutta kirjoitan joka ilta.

Viikko sitten kiitin suoliston tähystyspäivästä. Itse toimenpiteessä ei ole hurrattavaa, mutta tulokset ilahduttivat. Keväällä sairastuin divertikuliittiin, se vei minut nopeasti heikkoon kuntoon. Nyt todettiin, että suolistoni on toipunut tulehduksesta ja saan elää (ja syödä!) normaalisti. Umpipussit ovat ja pysyvät suolten mutkissa, mutta tilanne on nyt rauhallinen. Tulevaa ei voi ennustaa, mutta tämän suhteen nyt on hyvä. Ja siitä olen onnellinen.

Innokas, onnekas, toiveikas, täyden kympin tyttö