30 Puhdistus2 300416

Kutsut ja kutsumatta jättämiset. 

Kiitos, mutta ei kiitos. 

Elämäni kevään "puhdistautuminen" on ollut paitsi sisäistä, ulottunut myös muihinkin elämäntapoihin kuin ruokailuun. Yksi siivoamisen kohde on ollut ajankäyttö. Olen puhdistanut kalenterista menoja ja kutsuja, jotka olisivat kyllä ihan kivoja, mutta jotka eivät ihan täysillä kiinnosta. Kuopuksen suusta kuultu "Taas sä olet pois kotoa" pysäytti - jälleen kerran. Olen kuullut sen aieminkin monta kertaa ja joka kerta se liikauttaa minua kotiinpäin ainakin hetkeksi. Kunnes taas imeydyn kiireeseen ja menoon. Minä yritän pysähtyä kotiin. Kohtahan nuo poikaset jo lentävät pois kotipesästä, paljon ovat muualla jo nytkin. Vielä ehdin silittää selkää, hieroa jalkoja, etsiä kadonneet housut ja tehdä (pahempaa kuin mummilassa) ruokaa.
 
Kutsuista kieltäytyminen on vähentänyt ihmisiä ja tapahtumia ympäriltäni. Puhelin ei enää piippaa kutsuja samaan tahtiin ja ymmärtäähän sen. Miksen sitten vain voisi mennä paikalle, viipyä hetken? Lenkille, teatteriin, keikalle, salille, syömään, tms. kyllä kiitos lähden mielelläni! 
Mutta jos kutsut sisältävät jotakin ostettavaa tavaraa, ei kiitos. Tällä hetkellä en tarvitse kynttiläsomisteita, muoviastioita, alusvaatteita, ravintolisiä, sisustustavaroita, puhdistusaineita, mitään. Kohteliaaksi kun on kasvatettu, ongelma on siinä, että jos menen paikalle, koen velvoitteekseni ostaa jotakin. Niinpä kaapissani on aiemmilta kohteliaisuuskutsuilta hommattua ylihintaista kangasta, muovia, mitä tahansa materiaalia eri muodoissa aivan riittämiin.  

Olen kutsukieltäytymisilläni loukannut illan emäntiä ja isäntiä, ystäviäni ja tuttaviani, kun en ole osannut hoitaa asiaa fiksusti. En halua keksiä tekosyitä, mutta "Kiitos kutsusta, mutta minua ei kiinnosta" loukkaa, tämän olen huomannut. Miten se asia sitten hoidetaan kohteliaasti?! Tarvitsen harjoitusta. Auta minua! 

Itse kutsun aivan liian harvoin ihmisiä meille kylään. Koetanpa muutta tätäkin tapaa, koska onhan ihmisiä ihana treffata. Tänään vappuaattona olen saanut aikaiseksi pyytää meille muutamia kivoja ihmisiä grillailemaan ja tekemään kärrynpyöriä trampoliinille. Tervetuloa, en myy mitään. Ja saa kieltäytyä, lupaan olla loukkaantumatta! Sitä ennen ehdin kuitenkin salille. Ettei totuus vallan unohtuisi. ------> 

Hauskaa vappua jokaiselle, kaikella rakkaudella :) 
- Täyden kolmenkympin Laura 
(30.blogiteksti 30.päivä) 




Mrj

Tein itse n. 15 vuotta sitten periaatepäätöksen olla osallistumatta millekään kaupittelukutsuille, koska aina ostin jotain mitä en tarvinnut. Perustelin kieltäytymisen juuri sillä, että en tarvitse mitään enkä halua ostaa, mutta en osaa olla ostamatta jos tulen paikalle. Suurin osa on ymmärtänyt, eikä ainakaan suoraan kertonut loukkaantuneensa. Ja se yksi, joka loukkaantui, oli jo valmiiksi varsin etäinen tuttava, niin en siitä jaksanut tuntea syyllisyyttä...

 

VASTAUS:
Rehellisyys kannattaa, tässäkin asiassa :) Koetan myös päästä eroon nettitilailusta. Aika usein ostokset menevät vähän pieleen ja ilmaisten postikulujen vuoksi tilailen liikaa. Ja palauttaminen... Se se vasta hankalaa onkin! Sitten sitä ei tule tehtyä ja kaapit täyttyvät kaikesta epäsopivasta. - Laura

Sirpale

Samaa on tullut opeteltu tänä vuonna. Esimerkiksi pakkopukeutumiskutsut jätän väliin sekä juuri tavaran ostamista sisältävät kutsut :D

 

VASTAUS:
Onhan meitä siis muitakin, itseasiassa varmaan moniakin :) Ihanaa kesää! - Laura

Sari J

Ei ole tarkoitus anonyyminä esiintyä, nimi vain unohtui. Nuo terveiset oli siis minulta!

 

VASTAUS:
:) Ihana kun kirjoitat!

Lupaan, että tästä ei paljon apua ole...Ei tuohon kieltäytymiseen ole muuta keinoa, jos haluaa olla rehellinen. Niin kuin sinä olet! Jää jokaisen omalle vastuulle, kuinka asiaan suhtautuu. Sitä paitsi tekaistut syyt paistaisivat läpi tai paljastuisivat myöhemmin. Valheella on niin kovin lyhyet jäljet; niinhän me lapsillekin opetetaan.
JOS olisin joidenkin kutsujen emäntä, en haluaisi kuulla tekaistuja selityksiä. Se olisi varmaan vaivaannuttavaa.
Se mitä oikeasti halusin sanoa on, että kyse on SINUN elämästä, SINUN perheestä, SINUN päätöksistä. Siitä miten itse ne haluat järjestää. Valitettavasti aika on rajallista, sitä ei saa lisää.

 

VASTAUS:
Kiitos Sari. Totta, aika on niin kovin rajallista. Kunpa osaisi käyttää sitä viisaasti. - Laura